tiistai 10. marraskuuta 2015

Tätä on odotettu!

Noni, tulihan se sieltä, se kauan odotettu fiilis, että tarttis taas päästä salille. Tarttis taas saada tehtyä muutakin ku kävellä.

Eli, sunnuntaina uskaltauduin ottamaan jo muutaman juoksupätkän lenkillä, eilen kävin salilla Hanna-Marin kanssa ja ai että olikin mukava olo sen jälkeen!

Ensi viikolla koitama kävästä kuntonyrkkeilyssä kahtomassa ja kokkeilemassa. Ja olenpa kattonu salia tuosta likeltäki, että alkais taas käymään.

Ai että mie oon onnellinen, että oon saanu takasin tämän tekemisen innon.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Muutoksia

Näin se vain on, että ihmiset ovat erilaisia (hyvä niin) ja jos puolisoiden tarpeet eivät kohtaa, on parisuhdetta melkolailla mahdoton pitää pystyssä.

Erohan se tulla napsahti.

Ihmisen pitäisi uskoa intuitioonsa ja kuunnella omaa kehoaan. Uskaltaa kuunnella. Minun keho ja psyyke tiesi jo kolme vuotta sitten, että ei onnistu. Kaikkeni tein painaakseni sen tiedon piiloon ja yritin muuttaa itseäni sellaiseksi mitä en ole. Lopulta psyyke ei enää kestänyt. Oli pakko myöntää sen olevan oikeassa ja tehdä viimeinkin päätös oman itsen hyväksi.

Astua bussissa kuskin paikalle.

Muutettiin lasten ja kahden koiran kanssa Tornioon. Kahden, kyllä, mutta Urkki ei tietenkään ole se toinen. Se on exän koira ja ainoa asia mitä siitä talosta kaipaan.

Saana tottakai on toinen, mutta vajaa kuukausi sitten meille muutti sekalinjainen Labradorinnoutaja-narttu Animatin Dione, eli FiFi. (ei oo minun nimeämä :D )

Olen joskus aikoinaan pentuna jo luvannut FiFille että se saa muuttaa mun luo kun sen ensimmäinen omistaja siitä luopuu. No, niin ei käynyt, mutta monen mutkan kautta pääsin kuitenkin lopulta lunastamaan lupaukseni ja niin tämä ihana rakas ja rakastettava koira asuu mun luona. Ja asuu siihen saakka, että päästän sen taivaanpellolle juoksemaan ja ennenkaikkea räpimään loputtomissa ojissa, odottamaan minua.

FiFistä kuvia myöhemmin tulossa.

lauantai 8. elokuuta 2015

Alhaalla on käyty

Hohhoijaa, Blogin päivittämisessä piiiiitkä tauko.

Alhaalla on käyty, hiilareita himottaa ja väsyttää. Töissäki on rankkaa enkä saa nukuttua. Väsyttää. Alkaa pelottamaan itelläki että uuvun taas liikaa.

Kumpa olis sellainen henkireikä, minkä kanssa voisi blokata kaiken muun ulkopuolelle ja saisi keskittyä vain siihen. Hevonen on ollu mulle aina sitä.

Elämänmuutoskansioon tuli uusia kuvia. Ja vaikka siinä sanoinkin, etten mittoja ota, otin vyötärön kumminkin. 130 -> 113. On jotaki muutaki tapahtunu ku tukka kasvanu.

Tuntuu vaan että itelleen ei kelpaa vaikka olis mitä. Tai minkä näköinen. Pitäis olla tyytyväinen kaikkeen jo tapahtuneeseen ja minä vaan pidän itseäni ällöttävän rumana. Ehkä jopa rumempana ku ennemmin.

Ehkä olen asettanut itelleni liikaa paineita ja kuvittelen silti niiden paineiden tulevan ulkopuolelta. Pitäis pudottaa äkkiä ja paljon. Pitäis jaksaa. Pitäis olla nätti. Pitäis olla sitä ja tätä. MUTTAKU EI JAKSA! Ja painokin on jumahtanut yhteen kohti.

Tuntuu että itkettää koko ajan enkä silti anna itkun tulla. Koska pitää olla vahva. MITÄ SITTEN KU EN ENÄÄ JAKSA OLLA VAHVA?

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kadonnutta motivaatiota odotellut

Motivaatio ollut hukassa ihan hitokseen kauan ja sitä väsyneenä odotellut. Armoton valeraskaus päällä ja oikeita ruokatottumuksia taas yrittänyt kasata.

ONNISTUIN!

Paino tänään tasan 100! Voi jestas, ei oo muistissa edellistä kertaa. HAPPYYYYYYYYY!

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Paluu arkeen

Noniin, kokeilut on nyt kokeiltu ja paluu arkeen (ja ALKUun) on koittava.

Paino noussut pari kiloa uuden ruokavalion myötä ja maha ei toimi. Ei vaan sovi mulle. Piste.

Eli viljatuotteet ja maitotuotteet ovat jäävä pois elämästäni pysyvästi. Miksi kiusata itseään tällä ololla jos ei oo kerta pakko? Siks ku ei kannata.

Liikkumiset oli viime viikolla hyvällä mallilla ja tällä viikolla näyttää yhtä hyvältä. Jahka saan tässä rustattua tän tekstin ja aamupalan syötyä, alkaa vatsa-selkätreeni uudella jumppapallolla.

Kesäkuuki on alkanut ja ilma on kuin morsian. Joka sitten on jostain myrskynkeskuksesta revitty, siihen malliin tuullut jo useampana päivänä. Koirat harjattu taas kerran, on ne niin kapisen näköisiä että oksat pois.

Mutta joo, lyhyestä virsi kaunis, lisäilen vielä parit linkit tuohon linkkilistaan, uusia tuulia puhaltaa myös PMS:n saralla, jospa pääsisi niistäkin.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Helpotusta

Hormonihirviöviikko on ohi ja elämä jatkuu. Hyvä niin.

Hanna-Mari teki minulle ruokavalion, joten taas on uusi juttu opettelussa. Jätän tuon Alku-linkin tähän sivulle kuitenkin, tiämmä vaikka siihen tarttis joskus palata. Nyt kuitenkin leipä sallittujen joukossa, jospa sitä ei sitten tarvis kaksin käsin ahtaa kitaansa hormoniviikolla.

Viime viikko oli liikkumisten kanssa aika nollassa, eilen oltiin mettässä pari tuntia ja sitte käytin laikoja 14 km pyörälenkillä. Siinäpä se sitten olikin. Toki kaksi yövuoroa vie aika kivasti voimia. Seli seli.

Ensimmäinen kotijumppa tuli tehtyä salihuoneessa ja kivaa oli. Tosin, huomioin ettei jumppapallossa pysy ilma, siispä uuden pallon ostoon. Ja aamusella haravoin Urkin häkin, vielä pari järjestysmuutosta ja pari kärryä soraa ja avot, Ukko pääsee muuttamaan kotiinsa takaisin.

Aurinko paistaa, lapset on lomalla ja elämä on ihanaa. Ei siksi että lapset on lomalla vaan siksi koska elämä on.

Löysin eilen FB:n syövereistä tekstin, joka kolahti. Lujaa.

"Ei rakkaus tarkoita sitä, 
että löytää täydellisen ihmisen.
Se tarkoittaa, että tajuaa,
että epätäydellinen ihminen
voi tehdä maailmasta täydellisen."

Rakastan mun miestä. Hän on minulle se epätäydellinen, joka tekee minun maailmasta täydellisen. <3

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

HORMONIT!

En tykkää!

Taas se viikko kuukaudesta ku kaikki masentaa ja väsyttää ja itkettää ja syötättää. Kaikkea mahollista. Läskit tulehtuu ja on kipeet ja märät ja ja ja...

Ärsyttää tämä olotila, joka siis saa aikaan taas sen että syötättää. Ja se saa aikaan painoa. Ja loput kolme viikkoa yritän päästä tästä painosta, kunnes tulee TAAS tää viikko. Helvetin oravanpyörä!

Voi ku tietäis mitä tällekki tekis. Huoh.