maanantai 25. toukokuuta 2015

Helpotusta

Hormonihirviöviikko on ohi ja elämä jatkuu. Hyvä niin.

Hanna-Mari teki minulle ruokavalion, joten taas on uusi juttu opettelussa. Jätän tuon Alku-linkin tähän sivulle kuitenkin, tiämmä vaikka siihen tarttis joskus palata. Nyt kuitenkin leipä sallittujen joukossa, jospa sitä ei sitten tarvis kaksin käsin ahtaa kitaansa hormoniviikolla.

Viime viikko oli liikkumisten kanssa aika nollassa, eilen oltiin mettässä pari tuntia ja sitte käytin laikoja 14 km pyörälenkillä. Siinäpä se sitten olikin. Toki kaksi yövuoroa vie aika kivasti voimia. Seli seli.

Ensimmäinen kotijumppa tuli tehtyä salihuoneessa ja kivaa oli. Tosin, huomioin ettei jumppapallossa pysy ilma, siispä uuden pallon ostoon. Ja aamusella haravoin Urkin häkin, vielä pari järjestysmuutosta ja pari kärryä soraa ja avot, Ukko pääsee muuttamaan kotiinsa takaisin.

Aurinko paistaa, lapset on lomalla ja elämä on ihanaa. Ei siksi että lapset on lomalla vaan siksi koska elämä on.

Löysin eilen FB:n syövereistä tekstin, joka kolahti. Lujaa.

"Ei rakkaus tarkoita sitä, 
että löytää täydellisen ihmisen.
Se tarkoittaa, että tajuaa,
että epätäydellinen ihminen
voi tehdä maailmasta täydellisen."

Rakastan mun miestä. Hän on minulle se epätäydellinen, joka tekee minun maailmasta täydellisen. <3

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

HORMONIT!

En tykkää!

Taas se viikko kuukaudesta ku kaikki masentaa ja väsyttää ja itkettää ja syötättää. Kaikkea mahollista. Läskit tulehtuu ja on kipeet ja märät ja ja ja...

Ärsyttää tämä olotila, joka siis saa aikaan taas sen että syötättää. Ja se saa aikaan painoa. Ja loput kolme viikkoa yritän päästä tästä painosta, kunnes tulee TAAS tää viikko. Helvetin oravanpyörä!

Voi ku tietäis mitä tällekki tekis. Huoh.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Liikkumista

Juu, sitä se on minun elämä tätä nykyä. Viikon aikana 6 treenä ja kaksi vapaapäivää. Useampana päivänä useampi treenikerta.

Lihakset alkaa mukavasti läytämään itsensä ja treenaaminen on aina vaan helpompaa. Pari viikkoa vielä näin ja sitten kasvattaa tehoja. Ei mene liian helpoksi.

Eilisellä treenikerralla oli pakko vähän soveltaa, kun ei salilta löytynyt paria vehjettä. Lihaksiston tuntemus ja anatomia on hyödyksi jotta löytää vastaavan liikkeen.

Suosittelen kokeilemaan tuota Treenit.net-sivustoa, sieltä näkee suoraan oman aktiivisuutensa viikko-, kuukausi- ja vuositasolla. Mahtavasti on alkanut itselläkin olemaan sinistä päivissä. JA kyseinen sivusto on siis maksuton.

torstai 14. toukokuuta 2015

Kotisali

Teimä murun kanssa mulle tuonne vanhalle puolen oman salihuoneen. Siellä on hyvä hikoilla ja piiskata itseään ihan yksin ja rauhassa.

Levytankoa en vielä käytä, mutta kaikki muu tulee olemaan käytössä ja hyvin. Löytyy myös radio musiikin kuuntelemiseen. Vielä uupuu teline köydelle ja kuminauhalle, En ole vielä saanut kuvaa päähäni, millainen olisi hyvä. Tietty sellainen, mihin voisi tarpeen mukaan vaihtaa, kumpaa käyttää. Hmmm... noh, aivosolut työskentelee. Kuvasta poiketen huoneessa on myös kuntopyörä lämmittelyä varten.



Aika pinkki, eikös? Sama se, kunhan toimii. Mun oma sali. Rakkaalle suuri kiitos.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kotijumppaa ja venyttelyitä

Kävin Hanna-Marin kanssa läpi kotijumppaliikkeitä ja venyttelytekniikoita.

Aivan hyvin tuli hiki ja siinä asiassa on taas opiskelun paikka. Miten antaa itelle lupa hikoilla toisen ihmisen läsnäollessa. Oli se vain hankalaa, hitto tätä minun päätä!

Koko ajan omaan nenään haisi hiki ja nolotti ja hävetti jne. Mutta hei, mie tein senKIN taas.

Ja tuntuipa hyvältä rääkätä lihaksia oikein kunnolla, melkein parempaa oli ku salilla. Nyt tuntuu lämpö ja semmoinen kihelmöinti lihaksissa, ihan ku ois jotaki tehnykki.

Seuraavaksi kerraksi Hanna-Mari tekee minulle ruokavalion, katsotaan miten se lähtee sujumaan sitten. Muuten, -800g edellisestä punnituksesta.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Taistelua oman mielen kanssa

Tätä se on aina. Ihan joka kerta. Salille pitäis lähteä. Yleiselle kuntosalille, missä on muitaki. Ja se iskee. Pakokauhu. Paniikki. Kaikki kattoo, kaikki nauraa. Tämmönen läski salilla. Tulee hiki jo kotona. Hengästyttää, pelottaa, inhottaa.

Ei. Minä en tykkää omasta ulkonäöstä ja olen tietenkin ihan varma, ettei muutkaan voi siitä tykätä. Olenhan läski. Hyllyvää taikinaa. YÄK!

Ja joka hiton kerta tämä sama taistelu oman itten kanssa. Seuraava taistelu, KUN nyt saan itteni autoon ja ajamaan, käydään Kuntotalon pihalla. Menenkö sisälle? Täällä on kamalasti autoja, en uskalla, en HALUA mennä nolaamaan itteeni. Menen silti.

Ja viimeinen taistelu käydään sitte pukuhuoneessa. En uskalla, en halua mennä. Ja menen silti. Teen siellä omat juttuni ja lähen pois. Saatan jutella jonkun kanssa, mutta luultavasti en. Yritän olla näkymätön. Tällä massalla se on järjetöntä. Ei onnistu.

Aina olen tuntenu muiden katseet itessäni, aina, ihan nuoresta asti. Eräässä vaiheessa jopa vaihdoin kadun puolta, jos minun olisi pitänyt kävellä ihmisten ohi. Itseluottamus nollassa. Nyt ehkä jossain 25%.

Joka ikinen kerta käyn tämän saman taistelun ja joka kerta voitan sen. Odotan vain sitä aikaa, kun minun ei tarttis käydä sitä. Kun voisin vain heittää repun autoon ja mennä. Iloisena ja itsevarmana. Ehkä se päivä koittaa vielä. Sit saa laulaa ku Elastinen. www.youtube.com/watch?v=0fLFZ9w1s0g .

Hitto sillä miehellä on hyvät sanoitukset. Respect!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Alkujuttuja

Minä siis. Nelikymppinen nainen, lähihoitaja, parisuhteessa, äiti. Koiraharrastaja. Kasvattajanimenä Hohkavuoren.

Koiria on siis kaksi, Itäsiperianlaikat Urkki ja Saana. Teknisesti ottaen, Urkki on miehen koira, Saana minun, käytännössä yhteisiä. Urkilla on ikää ja kokemusta reilun neljän vuoden ajan, Saana on vasta parivuotias. Urkki toimii metällä hyvin, haukkuu hirvet hyvin. Saana ei vielä ole uskaltautunut avaamaan ääntään, perässä on mennyt. Tämä vuosi on Saanalle jalostuksen kannalta viimeinen näytön paikka, en käytä jalostukseen jos ei vieläkään syty. Sitte pittää hommata Urkille uusi morsmaikku.

Se elämänmuutos; lähtötilanne Tammikuussa 2014 oli 127,6 kg. Painoa on nyt 25 kg vähemmän ja toivon mukaan sama tahti jatkuu. 12.1.2015 aloitin maidottoman ja viljattoman ruokavalion, siitä lisää tietoa sivulla: www.alku.fi.

Huhtikuussa 2015 hankin personal trainerin, Hanna-Marin, jonka kanssa olen opetellut oikeita liikkumistekniikoita. Huomannut kyllä, tekniikat olleet metässä niin sauvakävelyssä, kuin salihommissakin. Nyt toimii. Hanna-Marin löytää Kemistä ja os. www.fitfine.fi

Töässä samalla yritän opettaa teinityttöä alkuun hyväksymään itsensä ja samalla koetan opettaa häntäkin löytämään liikkumisen ja oikean syömisen. Kannustaen, en pakottaen. Pakottamalla tehtyjä juttuja EI halua tehdä vapaaehtoisesti. Siitä tulee pakkopullaa, eikä siis jatkuvaa.

Omaa motivaatiota yritän pitää yllä musiikin ja oman oloni avulla. Tsemppimusiikkina minulla, nelikymppisellä äiti-ihmisellä toimii yleensä suomen Positiivisimmat artistit, Elastinen ja Robin. Ei voi mittää, ehkä teinitytöllä on sormensa pelissä, vuoroin vieraissa jne.

Tässä vielä linkkilistaa lopuksi, kaikki yhes koos:

ALKU

Hanna-Mari

Elastinen

Robin