Noni, tulihan se sieltä, se kauan odotettu fiilis, että tarttis taas päästä salille. Tarttis taas saada tehtyä muutakin ku kävellä.
Eli, sunnuntaina uskaltauduin ottamaan jo muutaman juoksupätkän lenkillä, eilen kävin salilla Hanna-Marin kanssa ja ai että olikin mukava olo sen jälkeen!
Ensi viikolla koitama kävästä kuntonyrkkeilyssä kahtomassa ja kokkeilemassa. Ja olenpa kattonu salia tuosta likeltäki, että alkais taas käymään.
Ai että mie oon onnellinen, että oon saanu takasin tämän tekemisen innon.
tiistai 10. marraskuuta 2015
tiistai 22. syyskuuta 2015
Muutoksia
Näin se vain on, että ihmiset ovat erilaisia (hyvä niin) ja jos puolisoiden tarpeet eivät kohtaa, on parisuhdetta melkolailla mahdoton pitää pystyssä.
Erohan se tulla napsahti.
Ihmisen pitäisi uskoa intuitioonsa ja kuunnella omaa kehoaan. Uskaltaa kuunnella. Minun keho ja psyyke tiesi jo kolme vuotta sitten, että ei onnistu. Kaikkeni tein painaakseni sen tiedon piiloon ja yritin muuttaa itseäni sellaiseksi mitä en ole. Lopulta psyyke ei enää kestänyt. Oli pakko myöntää sen olevan oikeassa ja tehdä viimeinkin päätös oman itsen hyväksi.
Astua bussissa kuskin paikalle.
Muutettiin lasten ja kahden koiran kanssa Tornioon. Kahden, kyllä, mutta Urkki ei tietenkään ole se toinen. Se on exän koira ja ainoa asia mitä siitä talosta kaipaan.
Saana tottakai on toinen, mutta vajaa kuukausi sitten meille muutti sekalinjainen Labradorinnoutaja-narttu Animatin Dione, eli FiFi. (ei oo minun nimeämä :D )
Olen joskus aikoinaan pentuna jo luvannut FiFille että se saa muuttaa mun luo kun sen ensimmäinen omistaja siitä luopuu. No, niin ei käynyt, mutta monen mutkan kautta pääsin kuitenkin lopulta lunastamaan lupaukseni ja niin tämä ihana rakas ja rakastettava koira asuu mun luona. Ja asuu siihen saakka, että päästän sen taivaanpellolle juoksemaan ja ennenkaikkea räpimään loputtomissa ojissa, odottamaan minua.
FiFistä kuvia myöhemmin tulossa.
Erohan se tulla napsahti.
Ihmisen pitäisi uskoa intuitioonsa ja kuunnella omaa kehoaan. Uskaltaa kuunnella. Minun keho ja psyyke tiesi jo kolme vuotta sitten, että ei onnistu. Kaikkeni tein painaakseni sen tiedon piiloon ja yritin muuttaa itseäni sellaiseksi mitä en ole. Lopulta psyyke ei enää kestänyt. Oli pakko myöntää sen olevan oikeassa ja tehdä viimeinkin päätös oman itsen hyväksi.
Astua bussissa kuskin paikalle.
Muutettiin lasten ja kahden koiran kanssa Tornioon. Kahden, kyllä, mutta Urkki ei tietenkään ole se toinen. Se on exän koira ja ainoa asia mitä siitä talosta kaipaan.
Saana tottakai on toinen, mutta vajaa kuukausi sitten meille muutti sekalinjainen Labradorinnoutaja-narttu Animatin Dione, eli FiFi. (ei oo minun nimeämä :D )
Olen joskus aikoinaan pentuna jo luvannut FiFille että se saa muuttaa mun luo kun sen ensimmäinen omistaja siitä luopuu. No, niin ei käynyt, mutta monen mutkan kautta pääsin kuitenkin lopulta lunastamaan lupaukseni ja niin tämä ihana rakas ja rakastettava koira asuu mun luona. Ja asuu siihen saakka, että päästän sen taivaanpellolle juoksemaan ja ennenkaikkea räpimään loputtomissa ojissa, odottamaan minua.
FiFistä kuvia myöhemmin tulossa.
lauantai 8. elokuuta 2015
Alhaalla on käyty
Hohhoijaa, Blogin päivittämisessä piiiiitkä tauko.
Alhaalla on käyty, hiilareita himottaa ja väsyttää. Töissäki on rankkaa enkä saa nukuttua. Väsyttää. Alkaa pelottamaan itelläki että uuvun taas liikaa.
Kumpa olis sellainen henkireikä, minkä kanssa voisi blokata kaiken muun ulkopuolelle ja saisi keskittyä vain siihen. Hevonen on ollu mulle aina sitä.
Elämänmuutoskansioon tuli uusia kuvia. Ja vaikka siinä sanoinkin, etten mittoja ota, otin vyötärön kumminkin. 130 -> 113. On jotaki muutaki tapahtunu ku tukka kasvanu.
Tuntuu vaan että itelleen ei kelpaa vaikka olis mitä. Tai minkä näköinen. Pitäis olla tyytyväinen kaikkeen jo tapahtuneeseen ja minä vaan pidän itseäni ällöttävän rumana. Ehkä jopa rumempana ku ennemmin.
Ehkä olen asettanut itelleni liikaa paineita ja kuvittelen silti niiden paineiden tulevan ulkopuolelta. Pitäis pudottaa äkkiä ja paljon. Pitäis jaksaa. Pitäis olla nätti. Pitäis olla sitä ja tätä. MUTTAKU EI JAKSA! Ja painokin on jumahtanut yhteen kohti.
Tuntuu että itkettää koko ajan enkä silti anna itkun tulla. Koska pitää olla vahva. MITÄ SITTEN KU EN ENÄÄ JAKSA OLLA VAHVA?
Alhaalla on käyty, hiilareita himottaa ja väsyttää. Töissäki on rankkaa enkä saa nukuttua. Väsyttää. Alkaa pelottamaan itelläki että uuvun taas liikaa.
Kumpa olis sellainen henkireikä, minkä kanssa voisi blokata kaiken muun ulkopuolelle ja saisi keskittyä vain siihen. Hevonen on ollu mulle aina sitä.
Elämänmuutoskansioon tuli uusia kuvia. Ja vaikka siinä sanoinkin, etten mittoja ota, otin vyötärön kumminkin. 130 -> 113. On jotaki muutaki tapahtunu ku tukka kasvanu.
Tuntuu vaan että itelleen ei kelpaa vaikka olis mitä. Tai minkä näköinen. Pitäis olla tyytyväinen kaikkeen jo tapahtuneeseen ja minä vaan pidän itseäni ällöttävän rumana. Ehkä jopa rumempana ku ennemmin.
Ehkä olen asettanut itelleni liikaa paineita ja kuvittelen silti niiden paineiden tulevan ulkopuolelta. Pitäis pudottaa äkkiä ja paljon. Pitäis jaksaa. Pitäis olla nätti. Pitäis olla sitä ja tätä. MUTTAKU EI JAKSA! Ja painokin on jumahtanut yhteen kohti.
Tuntuu että itkettää koko ajan enkä silti anna itkun tulla. Koska pitää olla vahva. MITÄ SITTEN KU EN ENÄÄ JAKSA OLLA VAHVA?
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Kadonnutta motivaatiota odotellut
Motivaatio ollut hukassa ihan hitokseen kauan ja sitä väsyneenä odotellut. Armoton valeraskaus päällä ja oikeita ruokatottumuksia taas yrittänyt kasata.
ONNISTUIN!
Paino tänään tasan 100! Voi jestas, ei oo muistissa edellistä kertaa. HAPPYYYYYYYYY!
ONNISTUIN!
Paino tänään tasan 100! Voi jestas, ei oo muistissa edellistä kertaa. HAPPYYYYYYYYY!
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Paluu arkeen
Noniin, kokeilut on nyt kokeiltu ja paluu arkeen (ja ALKUun) on koittava.
Paino noussut pari kiloa uuden ruokavalion myötä ja maha ei toimi. Ei vaan sovi mulle. Piste.
Eli viljatuotteet ja maitotuotteet ovat jäävä pois elämästäni pysyvästi. Miksi kiusata itseään tällä ololla jos ei oo kerta pakko? Siks ku ei kannata.
Liikkumiset oli viime viikolla hyvällä mallilla ja tällä viikolla näyttää yhtä hyvältä. Jahka saan tässä rustattua tän tekstin ja aamupalan syötyä, alkaa vatsa-selkätreeni uudella jumppapallolla.
Kesäkuuki on alkanut ja ilma on kuin morsian. Joka sitten on jostain myrskynkeskuksesta revitty, siihen malliin tuullut jo useampana päivänä. Koirat harjattu taas kerran, on ne niin kapisen näköisiä että oksat pois.
Mutta joo, lyhyestä virsi kaunis, lisäilen vielä parit linkit tuohon linkkilistaan, uusia tuulia puhaltaa myös PMS:n saralla, jospa pääsisi niistäkin.
Paino noussut pari kiloa uuden ruokavalion myötä ja maha ei toimi. Ei vaan sovi mulle. Piste.
Eli viljatuotteet ja maitotuotteet ovat jäävä pois elämästäni pysyvästi. Miksi kiusata itseään tällä ololla jos ei oo kerta pakko? Siks ku ei kannata.
Liikkumiset oli viime viikolla hyvällä mallilla ja tällä viikolla näyttää yhtä hyvältä. Jahka saan tässä rustattua tän tekstin ja aamupalan syötyä, alkaa vatsa-selkätreeni uudella jumppapallolla.
Kesäkuuki on alkanut ja ilma on kuin morsian. Joka sitten on jostain myrskynkeskuksesta revitty, siihen malliin tuullut jo useampana päivänä. Koirat harjattu taas kerran, on ne niin kapisen näköisiä että oksat pois.
Mutta joo, lyhyestä virsi kaunis, lisäilen vielä parit linkit tuohon linkkilistaan, uusia tuulia puhaltaa myös PMS:n saralla, jospa pääsisi niistäkin.
maanantai 25. toukokuuta 2015
Helpotusta
Hormonihirviöviikko on ohi ja elämä jatkuu. Hyvä niin.
Hanna-Mari teki minulle ruokavalion, joten taas on uusi juttu opettelussa. Jätän tuon Alku-linkin tähän sivulle kuitenkin, tiämmä vaikka siihen tarttis joskus palata. Nyt kuitenkin leipä sallittujen joukossa, jospa sitä ei sitten tarvis kaksin käsin ahtaa kitaansa hormoniviikolla.
Viime viikko oli liikkumisten kanssa aika nollassa, eilen oltiin mettässä pari tuntia ja sitte käytin laikoja 14 km pyörälenkillä. Siinäpä se sitten olikin. Toki kaksi yövuoroa vie aika kivasti voimia. Seli seli.
Ensimmäinen kotijumppa tuli tehtyä salihuoneessa ja kivaa oli. Tosin, huomioin ettei jumppapallossa pysy ilma, siispä uuden pallon ostoon. Ja aamusella haravoin Urkin häkin, vielä pari järjestysmuutosta ja pari kärryä soraa ja avot, Ukko pääsee muuttamaan kotiinsa takaisin.
Aurinko paistaa, lapset on lomalla ja elämä on ihanaa. Ei siksi että lapset on lomalla vaan siksi koska elämä on.
Löysin eilen FB:n syövereistä tekstin, joka kolahti. Lujaa.
Hanna-Mari teki minulle ruokavalion, joten taas on uusi juttu opettelussa. Jätän tuon Alku-linkin tähän sivulle kuitenkin, tiämmä vaikka siihen tarttis joskus palata. Nyt kuitenkin leipä sallittujen joukossa, jospa sitä ei sitten tarvis kaksin käsin ahtaa kitaansa hormoniviikolla.
Viime viikko oli liikkumisten kanssa aika nollassa, eilen oltiin mettässä pari tuntia ja sitte käytin laikoja 14 km pyörälenkillä. Siinäpä se sitten olikin. Toki kaksi yövuoroa vie aika kivasti voimia. Seli seli.
Ensimmäinen kotijumppa tuli tehtyä salihuoneessa ja kivaa oli. Tosin, huomioin ettei jumppapallossa pysy ilma, siispä uuden pallon ostoon. Ja aamusella haravoin Urkin häkin, vielä pari järjestysmuutosta ja pari kärryä soraa ja avot, Ukko pääsee muuttamaan kotiinsa takaisin.
Aurinko paistaa, lapset on lomalla ja elämä on ihanaa. Ei siksi että lapset on lomalla vaan siksi koska elämä on.
Löysin eilen FB:n syövereistä tekstin, joka kolahti. Lujaa.
"Ei rakkaus tarkoita sitä,
että löytää täydellisen ihmisen.
Se tarkoittaa, että tajuaa,
että epätäydellinen ihminen
voi tehdä maailmasta täydellisen."
Rakastan mun miestä. Hän on minulle se epätäydellinen, joka tekee minun maailmasta täydellisen. <3
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
HORMONIT!
En tykkää!
Taas se viikko kuukaudesta ku kaikki masentaa ja väsyttää ja itkettää ja syötättää. Kaikkea mahollista. Läskit tulehtuu ja on kipeet ja märät ja ja ja...
Ärsyttää tämä olotila, joka siis saa aikaan taas sen että syötättää. Ja se saa aikaan painoa. Ja loput kolme viikkoa yritän päästä tästä painosta, kunnes tulee TAAS tää viikko. Helvetin oravanpyörä!
Voi ku tietäis mitä tällekki tekis. Huoh.
Taas se viikko kuukaudesta ku kaikki masentaa ja väsyttää ja itkettää ja syötättää. Kaikkea mahollista. Läskit tulehtuu ja on kipeet ja märät ja ja ja...
Ärsyttää tämä olotila, joka siis saa aikaan taas sen että syötättää. Ja se saa aikaan painoa. Ja loput kolme viikkoa yritän päästä tästä painosta, kunnes tulee TAAS tää viikko. Helvetin oravanpyörä!
Voi ku tietäis mitä tällekki tekis. Huoh.
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Liikkumista
Juu, sitä se on minun elämä tätä nykyä. Viikon aikana 6 treenä ja kaksi vapaapäivää. Useampana päivänä useampi treenikerta.
Lihakset alkaa mukavasti läytämään itsensä ja treenaaminen on aina vaan helpompaa. Pari viikkoa vielä näin ja sitten kasvattaa tehoja. Ei mene liian helpoksi.
Eilisellä treenikerralla oli pakko vähän soveltaa, kun ei salilta löytynyt paria vehjettä. Lihaksiston tuntemus ja anatomia on hyödyksi jotta löytää vastaavan liikkeen.
Suosittelen kokeilemaan tuota Treenit.net-sivustoa, sieltä näkee suoraan oman aktiivisuutensa viikko-, kuukausi- ja vuositasolla. Mahtavasti on alkanut itselläkin olemaan sinistä päivissä. JA kyseinen sivusto on siis maksuton.
Lihakset alkaa mukavasti läytämään itsensä ja treenaaminen on aina vaan helpompaa. Pari viikkoa vielä näin ja sitten kasvattaa tehoja. Ei mene liian helpoksi.
Eilisellä treenikerralla oli pakko vähän soveltaa, kun ei salilta löytynyt paria vehjettä. Lihaksiston tuntemus ja anatomia on hyödyksi jotta löytää vastaavan liikkeen.
Suosittelen kokeilemaan tuota Treenit.net-sivustoa, sieltä näkee suoraan oman aktiivisuutensa viikko-, kuukausi- ja vuositasolla. Mahtavasti on alkanut itselläkin olemaan sinistä päivissä. JA kyseinen sivusto on siis maksuton.
torstai 14. toukokuuta 2015
Kotisali
Teimä murun kanssa mulle tuonne vanhalle puolen oman salihuoneen. Siellä on hyvä hikoilla ja piiskata itseään ihan yksin ja rauhassa.
Levytankoa en vielä käytä, mutta kaikki muu tulee olemaan käytössä ja hyvin. Löytyy myös radio musiikin kuuntelemiseen. Vielä uupuu teline köydelle ja kuminauhalle, En ole vielä saanut kuvaa päähäni, millainen olisi hyvä. Tietty sellainen, mihin voisi tarpeen mukaan vaihtaa, kumpaa käyttää. Hmmm... noh, aivosolut työskentelee. Kuvasta poiketen huoneessa on myös kuntopyörä lämmittelyä varten.
Aika pinkki, eikös? Sama se, kunhan toimii. Mun oma sali. Rakkaalle suuri kiitos.
Levytankoa en vielä käytä, mutta kaikki muu tulee olemaan käytössä ja hyvin. Löytyy myös radio musiikin kuuntelemiseen. Vielä uupuu teline köydelle ja kuminauhalle, En ole vielä saanut kuvaa päähäni, millainen olisi hyvä. Tietty sellainen, mihin voisi tarpeen mukaan vaihtaa, kumpaa käyttää. Hmmm... noh, aivosolut työskentelee. Kuvasta poiketen huoneessa on myös kuntopyörä lämmittelyä varten.
Aika pinkki, eikös? Sama se, kunhan toimii. Mun oma sali. Rakkaalle suuri kiitos.
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Kotijumppaa ja venyttelyitä
Kävin Hanna-Marin kanssa läpi kotijumppaliikkeitä ja venyttelytekniikoita.
Aivan hyvin tuli hiki ja siinä asiassa on taas opiskelun paikka. Miten antaa itelle lupa hikoilla toisen ihmisen läsnäollessa. Oli se vain hankalaa, hitto tätä minun päätä!
Koko ajan omaan nenään haisi hiki ja nolotti ja hävetti jne. Mutta hei, mie tein senKIN taas.
Ja tuntuipa hyvältä rääkätä lihaksia oikein kunnolla, melkein parempaa oli ku salilla. Nyt tuntuu lämpö ja semmoinen kihelmöinti lihaksissa, ihan ku ois jotaki tehnykki.
Seuraavaksi kerraksi Hanna-Mari tekee minulle ruokavalion, katsotaan miten se lähtee sujumaan sitten. Muuten, -800g edellisestä punnituksesta.
Aivan hyvin tuli hiki ja siinä asiassa on taas opiskelun paikka. Miten antaa itelle lupa hikoilla toisen ihmisen läsnäollessa. Oli se vain hankalaa, hitto tätä minun päätä!
Koko ajan omaan nenään haisi hiki ja nolotti ja hävetti jne. Mutta hei, mie tein senKIN taas.
Ja tuntuipa hyvältä rääkätä lihaksia oikein kunnolla, melkein parempaa oli ku salilla. Nyt tuntuu lämpö ja semmoinen kihelmöinti lihaksissa, ihan ku ois jotaki tehnykki.
Seuraavaksi kerraksi Hanna-Mari tekee minulle ruokavalion, katsotaan miten se lähtee sujumaan sitten. Muuten, -800g edellisestä punnituksesta.
tiistai 12. toukokuuta 2015
Taistelua oman mielen kanssa
Tätä se on aina. Ihan joka kerta. Salille pitäis lähteä. Yleiselle kuntosalille, missä on muitaki. Ja se iskee. Pakokauhu. Paniikki. Kaikki kattoo, kaikki nauraa. Tämmönen läski salilla. Tulee hiki jo kotona. Hengästyttää, pelottaa, inhottaa.
Ei. Minä en tykkää omasta ulkonäöstä ja olen tietenkin ihan varma, ettei muutkaan voi siitä tykätä. Olenhan läski. Hyllyvää taikinaa. YÄK!
Ja joka hiton kerta tämä sama taistelu oman itten kanssa. Seuraava taistelu, KUN nyt saan itteni autoon ja ajamaan, käydään Kuntotalon pihalla. Menenkö sisälle? Täällä on kamalasti autoja, en uskalla, en HALUA mennä nolaamaan itteeni. Menen silti.
Ja viimeinen taistelu käydään sitte pukuhuoneessa. En uskalla, en halua mennä. Ja menen silti. Teen siellä omat juttuni ja lähen pois. Saatan jutella jonkun kanssa, mutta luultavasti en. Yritän olla näkymätön. Tällä massalla se on järjetöntä. Ei onnistu.
Aina olen tuntenu muiden katseet itessäni, aina, ihan nuoresta asti. Eräässä vaiheessa jopa vaihdoin kadun puolta, jos minun olisi pitänyt kävellä ihmisten ohi. Itseluottamus nollassa. Nyt ehkä jossain 25%.
Joka ikinen kerta käyn tämän saman taistelun ja joka kerta voitan sen. Odotan vain sitä aikaa, kun minun ei tarttis käydä sitä. Kun voisin vain heittää repun autoon ja mennä. Iloisena ja itsevarmana. Ehkä se päivä koittaa vielä. Sit saa laulaa ku Elastinen. www.youtube.com/watch?v=0fLFZ9w1s0g .
Hitto sillä miehellä on hyvät sanoitukset. Respect!
Ei. Minä en tykkää omasta ulkonäöstä ja olen tietenkin ihan varma, ettei muutkaan voi siitä tykätä. Olenhan läski. Hyllyvää taikinaa. YÄK!
Ja joka hiton kerta tämä sama taistelu oman itten kanssa. Seuraava taistelu, KUN nyt saan itteni autoon ja ajamaan, käydään Kuntotalon pihalla. Menenkö sisälle? Täällä on kamalasti autoja, en uskalla, en HALUA mennä nolaamaan itteeni. Menen silti.
Ja viimeinen taistelu käydään sitte pukuhuoneessa. En uskalla, en halua mennä. Ja menen silti. Teen siellä omat juttuni ja lähen pois. Saatan jutella jonkun kanssa, mutta luultavasti en. Yritän olla näkymätön. Tällä massalla se on järjetöntä. Ei onnistu.
Aina olen tuntenu muiden katseet itessäni, aina, ihan nuoresta asti. Eräässä vaiheessa jopa vaihdoin kadun puolta, jos minun olisi pitänyt kävellä ihmisten ohi. Itseluottamus nollassa. Nyt ehkä jossain 25%.
Joka ikinen kerta käyn tämän saman taistelun ja joka kerta voitan sen. Odotan vain sitä aikaa, kun minun ei tarttis käydä sitä. Kun voisin vain heittää repun autoon ja mennä. Iloisena ja itsevarmana. Ehkä se päivä koittaa vielä. Sit saa laulaa ku Elastinen. www.youtube.com/watch?v=0fLFZ9w1s0g .
Hitto sillä miehellä on hyvät sanoitukset. Respect!
maanantai 11. toukokuuta 2015
Alkujuttuja
Minä siis. Nelikymppinen nainen, lähihoitaja, parisuhteessa, äiti. Koiraharrastaja. Kasvattajanimenä Hohkavuoren.
Koiria on siis kaksi, Itäsiperianlaikat Urkki ja Saana. Teknisesti ottaen, Urkki on miehen koira, Saana minun, käytännössä yhteisiä. Urkilla on ikää ja kokemusta reilun neljän vuoden ajan, Saana on vasta parivuotias. Urkki toimii metällä hyvin, haukkuu hirvet hyvin. Saana ei vielä ole uskaltautunut avaamaan ääntään, perässä on mennyt. Tämä vuosi on Saanalle jalostuksen kannalta viimeinen näytön paikka, en käytä jalostukseen jos ei vieläkään syty. Sitte pittää hommata Urkille uusi morsmaikku.
Se elämänmuutos; lähtötilanne Tammikuussa 2014 oli 127,6 kg. Painoa on nyt 25 kg vähemmän ja toivon mukaan sama tahti jatkuu. 12.1.2015 aloitin maidottoman ja viljattoman ruokavalion, siitä lisää tietoa sivulla: www.alku.fi.
Huhtikuussa 2015 hankin personal trainerin, Hanna-Marin, jonka kanssa olen opetellut oikeita liikkumistekniikoita. Huomannut kyllä, tekniikat olleet metässä niin sauvakävelyssä, kuin salihommissakin. Nyt toimii. Hanna-Marin löytää Kemistä ja os. www.fitfine.fi
Töässä samalla yritän opettaa teinityttöä alkuun hyväksymään itsensä ja samalla koetan opettaa häntäkin löytämään liikkumisen ja oikean syömisen. Kannustaen, en pakottaen. Pakottamalla tehtyjä juttuja EI halua tehdä vapaaehtoisesti. Siitä tulee pakkopullaa, eikä siis jatkuvaa.
Omaa motivaatiota yritän pitää yllä musiikin ja oman oloni avulla. Tsemppimusiikkina minulla, nelikymppisellä äiti-ihmisellä toimii yleensä suomen Positiivisimmat artistit, Elastinen ja Robin. Ei voi mittää, ehkä teinitytöllä on sormensa pelissä, vuoroin vieraissa jne.
Tässä vielä linkkilistaa lopuksi, kaikki yhes koos:
ALKU
Hanna-Mari
Elastinen
Robin
Koiria on siis kaksi, Itäsiperianlaikat Urkki ja Saana. Teknisesti ottaen, Urkki on miehen koira, Saana minun, käytännössä yhteisiä. Urkilla on ikää ja kokemusta reilun neljän vuoden ajan, Saana on vasta parivuotias. Urkki toimii metällä hyvin, haukkuu hirvet hyvin. Saana ei vielä ole uskaltautunut avaamaan ääntään, perässä on mennyt. Tämä vuosi on Saanalle jalostuksen kannalta viimeinen näytön paikka, en käytä jalostukseen jos ei vieläkään syty. Sitte pittää hommata Urkille uusi morsmaikku.
Se elämänmuutos; lähtötilanne Tammikuussa 2014 oli 127,6 kg. Painoa on nyt 25 kg vähemmän ja toivon mukaan sama tahti jatkuu. 12.1.2015 aloitin maidottoman ja viljattoman ruokavalion, siitä lisää tietoa sivulla: www.alku.fi.
Huhtikuussa 2015 hankin personal trainerin, Hanna-Marin, jonka kanssa olen opetellut oikeita liikkumistekniikoita. Huomannut kyllä, tekniikat olleet metässä niin sauvakävelyssä, kuin salihommissakin. Nyt toimii. Hanna-Marin löytää Kemistä ja os. www.fitfine.fi
Töässä samalla yritän opettaa teinityttöä alkuun hyväksymään itsensä ja samalla koetan opettaa häntäkin löytämään liikkumisen ja oikean syömisen. Kannustaen, en pakottaen. Pakottamalla tehtyjä juttuja EI halua tehdä vapaaehtoisesti. Siitä tulee pakkopullaa, eikä siis jatkuvaa.
Omaa motivaatiota yritän pitää yllä musiikin ja oman oloni avulla. Tsemppimusiikkina minulla, nelikymppisellä äiti-ihmisellä toimii yleensä suomen Positiivisimmat artistit, Elastinen ja Robin. Ei voi mittää, ehkä teinitytöllä on sormensa pelissä, vuoroin vieraissa jne.
Tässä vielä linkkilistaa lopuksi, kaikki yhes koos:
ALKU
Hanna-Mari
Elastinen
Robin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
